Urban Blog: Erja Laurila

Metropolialueen kehittäminen saa uutta vauhtia Uudenmaan Aluekehittämisen tutkimus- ja innovaatiostrategian 2014 – 2020 myötä. Älykkään erikoistumisen haasteet Uudellamaalla on tunnistettu ja tavoitteet kirjattu Maakunnan yhteistyöryhmän toimesta. MYR puheenjohtajana toimii Markku Markkula, joka vaikuttaa myös EU:n Alueiden komiteassa, Uudenmaan liitossa ja Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnassa heittäen palloja toimialan osaajille. Koppia otettiin alkuviikosta Laureassa: Benchlearning for Smart Regions and Smart Cities, Alueellisen kehittämisen konferenssi oli lähtölaukaus innovaatiostrategian käytännön toteuttamiselle. Mukana oli alueen toimijoita ja kehittäjiä eri oppilaitoksista, organisaatioista ja yrityksistä.

Älykkään aluekehittämisen ratkaisuja etsitään kärki- ja kasvualoilta, mahdollistavasta osaamisesta ja avainteknologioista, innovaatioalustoista sekä innovaatiopolitiikasta ja rahoituksista. Ohjatut muutosprosessit tarvitsevat aktiivisen yhteistoimintamallin ja uusia yhdistelmiä, systeemisiä ja nimettyjä painopisteiden ratkaisuja, vaikuttavuutta ja vahvuuksien edelleen vahvistamista.

On hienoa nähdä, kuinka Markkulan aikoinaan lanseeraama yhdessätekeminen toteutuu isoina orkesterointeina, parempana tuottavuutena ja parhaiden tekijöiden rohkeutena ja riskinottona. Aluekehityksen ja skenaariotyön tulee kulkea rinnakkain, jolloin hyödyt saadaan moneen projektiin samanaikaisesti. Hyötyjä onkin arvioitava myös yksittäisten ihmisten kannalta niin, että poimitaan ydinkohdat ja tunnistetaan paitsi hankkeiden, myös kokonaisuuksien vaikuttavuus. Tämä edellyttää isoja työtapojen muutoksia. Parhaat osaajat pitää saada mukaan verkostoihin, joissa omistajuus on jaettu. Kyse on alueellisesta tietomallintamisesta; määritellään kuka tekee, miksi tehdään ja miten pitkälle näillä toiminnoilla päästään. Systeeminen prosessi synnyttää uusia avauksia ja todellisia ratkaisuja. Tuloksena on erikoisuuksien ja erinomaisuuksien yhdistelmiä, vaikkapa Smart Citizen –ajattelumalli.

Markku Wilenius Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta Turusta painottaa samoja asioita kuin kaimansa. Pois siiloutumisesta ja klusterimaisesta toiminnasta, kohti verkostomaista tekemistä ilman liiallisia rajoitteita. Innovaatiot alkavat rajapinnoista; ne ovat avainasioita. Älykkäässä erikoistumisessa tarvitaan myös osaamisen parempaa hyödyntämistä, joka taas edellyttää sen tunnistamista, mitä mahdollistava osaaminen on.

Wileniuksen peräänkuuluttamat epämuodolliset törmäyttämiset syntyvät Urban Millin kaltaisissa paikoissa ja kehitysalustoissa, joissa hyvä pöhinä mahdollistuu luontevasti, ilman liikaa rajoittavia sitoumuksia. Kun saman pöydän ääreen sattuu istahtamaan opiskelija, pienyrittäjä ja kehittäjä, taipuu isonkin organisaation näkijä ketterään synergiaan. Kilpailuetu syntyy resurssiviisaista tehokkuuksista ja elinvoimaisista yrityksistä. Jos työmarkkinat ovat joustavia ja rakenteellinen muutos edistyy toivotulla tavalla läpinäkyvämmäksi, on meillä Espoon kaltaisessa kaupungissa, vaikkapa Otaniemen Innovation Gardenissa hieno mahdollisuus luoda esimerkiksi uusia digitaalisten palvelujen työpaikkoja ja parempaa urbaania innovaatiotoimintaa.

Tarvitsemme 4D-mallin, jonka kautta katsomme tulevaisuutta. Näen siinä kuvassa ainakin hyvää yhteistyötä, avoimuutta, digitaalisia ympäristöjä ja yhteisöllisiä tiloja, kulttuurisia läpimurtoja ja entistä vahvempaa tavoitteellista vaikuttavuutta. Arjen hyvinvointikaupunki on ihmislähtöinen ja arvoa antava. Henkinen kulttuurin muutos tarvitsee tulevaisuuden ennakointia ja rohkeita askeleita. Älykkään kehittämisen sykli on tässä ja nyt.