Timo Hämäläinen Sitrasta kysyy: Tarvitsevatko päättäjät tietoa vai ymmärrystä?

Tarve raporttien teettämiseen ja tekemiseen lähtee oletuksesta, että päätöksentekotilanne ymmärretään hyvin ja siihen voidaan soveltaa olemassa olevaa asiantuntemusta ja päätöksentekomalleja. Tämä oletus ei kuitenkaan enää usein pidä paikkansa nyky-yhteiskunnassa.

 Suomen yhteiskunnallista päätöksentekoa vaivaa analyysiähky. Eduskunta, hallitus, ministeriöt, virastot ja kunnat teettävät vuodesta toiseen lukemattomia raportteja, joiden vaikutus yhteiskunnalliseen päätöksentekoon jää olemattomaksi. Näiden raporttien laatimisessa käytetään usein hallinnon ulkopuolisia selvitysmiehiä, asiantuntijoita ja konsultteja, jotka tuovat yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun oman osaamisensa ja viitekehyksensä. Raporttien heikkoa vaikuttavuutta ihmetellään yleisesti. Miksei asiantuntijoiden selviä suosituksia toteuteta poliittisessa päätöksenteossa, vaikka yhteiskunta kaipaa kipeästi uudistuksia?Syy saattaa olla suositusten kapea-alaisuudessa ja todella luovien uusien ehdotusten puutteessa. Analyyttinen lähestymistapa lähtee siitä, että päätöksentekotilanne (tavoitteet, konteksti ja toimenpidevaihtoehdot) ymmärretään hyvin ja siihen voidaan soveltaa olemassa olevaa asiantuntemusta ja päätöksentekomalleja. Tämä oletus ei kuitenkaan enää usein pidä paikkansa nyky-yhteiskunnassa. Talouden ja yhteiskunnan pitkälle edennyt erikoistuminen ja viimeaikainen nopea murros ovat lisänneet päätöksentekoon liittyvää epävarmuutta ja yhteiskunnallisten ongelmien monimutkaisuutta. Yhä useampi yhteiskunnallinen ongelma on luonteeltaan viheliäisen monimutkainen (wicked) ja suuren epävarmuuden ympäröimä. Tällaisten ongelmien ratkaiseminen vaatii erilaisten näkemysten, tietojen, osaamisen ja intressien yhteensovittamista luovalla tavalla.

MIT:n tutkijoiden Richard Lesterin ja Michael Pioren kirjan Innovation – the missing dimension mukaan analyyttinen lähestymistapa soveltuu huonosti erittäin epävarmojen ja monimutkaisten ongelmien ratkaisuun. Heidän mielestään siihen tarvitaan eri alojen osaajia yhdistäviä pitkäjänteisiä tulkinta- ja oppimisprosesseja. Tällaisissa prosesseissa luodaan ensin yhteistä kieltä, luottamusta ja ymmärrystä, jonka jälkeen kehitetään yhdessä luovia ratkaisuja aiempaa monipuolisemman jaetun ymmärryksen pohjalta. Lesterin ja Pioren mukaan tällaiset tulkinta- ja oppimisprosessit tekevät mahdolliseksi tuloksekkaan yhteistyön ja edistävät radikaaleja innovaatioita suuren epävarmuuden olosuhteissa. He suosittelevat tätä lähestymistapaa päätöksentekoon mm. Yhdysvaltain kilpailukyvyn turvaamiseksi kireässä globaalissa kilpailussa.

Lue Timon koko kirjoitus Sitran blogista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s