”Menestyvät innovatiiviset ympäristöt tarvitsevat .. taloudellisia resursseja ja toimijoita. Näitä ovat Katzin ja Wagnerin mukaan varsinaisten innovaattoreiden ohella innovaatioiden kultivoijat eli toimijat, jotka edistävät alkavien yritysten kasvua. Kultivoijia ovat kiihdyttämöt, pääomasijoittajat, proof-of-concept –keskukset, jaetut työskentelytilat ja erilaiset asiantuntijapalvelut. Tällaisia palveluita Suomessa on ollut saatavissa vaihtelevasti, usein ongelmana on ollut niiden oma projektiperusteinen luonne.. ”
Yhdysvaltalainen ajatushautomo Brookings Institution julkaisi taannoin Bruce Katzin ja Julie Wagnerin kiinnostavan innovatiivisiin ympäristöihin (innovation districts) liittyvän raportin. Siinä käydään läpi innovatiivisten ympäristöjen kehitystä keskittyen erityisesti uusiin malleihin.
Katz ja Wagner jakavat innovatiiviset ympäristöt kolmeen päätyyppiin, jotka ovat ”ankkuri plus”, ”uudelleen kuvitellut urbaanit alueet” ja ”urbaanit tiedepuistot”. Urbaanit tiedepuistot ovat lähellä suomalaisia teknologiakeskuksia; ne sijaitsevat esikaupunkialueilla yliopistojen läheisyydessä, ovat etäällä kaupunkikeskustoista, liikkuminen perustuu yksityisautoiluun ja vetovoima on pikemminkin laskussa kuin nousussa. Itsekin muistan miten upeaa oli teekkarina 80-luvun lopulla saada ensimmäinen oma työhuone Teknologiakeskus Hermiasta, nyt Hervanta ei enää tuntuisi yhtä houkuttelevalta.
Uudelleen kuvitellut urbaanit alueet ovat istoriallisia brown fieldejä, joista vanha teollisuus, varastot tai satama ovat poistuneet ja joita kehitetään uudenlaisen yritystoiminnan tyyssijoiksi. Ne sijaitsevat lähellä kaupunkien keskustoja hyvien liikenneyhteyksien äärellä, ja niiden ankkuritoimijoina on tutkimuslaitoksia tai vakiintuneita yrityksiä. Eurooppalaiseksi esimerkiksi kelpaa vaikkapa Hampurin Hafen City, suomalaiseksi Tampereen Finlayson.
Uusin ja nousussa oleva innovatiivisen ympäristön malli on ankkuri plus
View original post 254 more words
Urban Mill – Building IntenCity! 